Suomalaisten askelmerkit ovat sekaisin kansainvälisten opiskelijoiden integroitumisen edistämisessä. Kansainvälisille opiskelijoille jaetaan ahkerasti ohjeita ja opastusta siitä, miten ja minkälaisin tiedoin sekä taidoin he voivat päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Opastamisen tiimellyksessä oma tontti on jäänyt kuitenkin retuperälle. Olisiko seuraavaksi aika kohdistaa toimenpiteitä, jotka rohkaisevat suomalaisia tutustumaan avoimella mielellä kansainvälisiin tulevaisuuden osaajiin?

‍

Kansainvälisiin opiskelijoihin kohdistuvat kohtuuttomat vaatimukset

‍

Kansainvälisten opiskelijoiden integroitumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan vastuu ja odotukset asetetaan lähes täysin heidän omille harteille. Kansainvälisten opiskelijoiden tulisi opetella suomen kieli ja puhua sitä rohkeasti, rakentaa proaktiivisesti niin ammatillisia kuin sosiaalisia verkostoja suomalaisiin ja suomalaiseen yhteiskuntaan ensimmäisestä vuodesta lähtien, hankkia työkokemusta sekä siinä sivussa suorittaa opinnot kiitettävin arvosanoin tiukassa tavoiteajassa. 

‍

Varsin tujakka paketti, jos minulta kysytään. Lisäksi kun huomioi kansainvälisten opiskelijoiden lähtevän takamatkalta työnhakuun ja yhteisöön kiinnittymiseen suhteessa suomalaisiin opiskelijoihin, jotka tuntevat kielen ja kulttuurin sekä ovat rakentaneet (enemmän tai vähemmän tietoisesti) verkostoja läpi elämänsä tässä yhteiskunnassa. Kirittävää siis riittää.

‍

Suomalaiset kapuavat kansainvälisiä opiskelijoita karkuun omaan norsunluutorniin

‍

Samaan aikaan, kun kansainvälisiin opiskelijoihin kohdistetaan suurta vastuuta, jätetään suomalaisten rooli yleisessä keskustelussa lähinnä passiiviseksi paikalliseksi, joka välittää vain omista asioista ja johon kansainvälisten opiskelijoiden tulisi tehdä vaikutus sosiaalisen suhteen luomiseksi. Yleinen asenne on kärjistäen seuraava: kansainvälisen opiskelijan pitää luoda suhteita paikallisiin, suomalaiset voivat tutustua heihin, jos heitä sattuu kiinnostamaan. Eikä kansainvälisyys kiinnosta suomalaisia, vaikka se olisi kaikkien edun mukaista.

‍

Käytännössä tämä näkyy kampuksilla siten, että kansainväliset opiskelijat pörräävät lopulta omissa porukoissaan ja suomalaiset omissaan. Jos käy tuuri, kansainvälisten opiskelijoiden seurasta voi löytää pari paikallista, jotka ovat olleet itse vaihdossa ulkomailla ja siten omaavat avoimen, kansainvälisen ajatusmaailman. 

‍

Vastaavasti työelämässä kansainvälisten opiskelijoiden työllistymishaaveet lakaistaan maton alle korkeilla suomen kielen vaatimuksilla. Vaihtoehtona voisi kuitenkin olla avoimuus ja vastavuoroisuus.

‍

Kuten hyvä sanonta tietää, “it takes two to tango.”

‍

Miltä kuulostaisi, jos jatkossa työpaikoilla tervehdittäisiin  kansainvälisiä opiskelijoita sanomalla: “Hienoa, että olet kiinnostunut meistä. Yritämme puhua nykyistä rohkeammin englantia ja täällä on ok puhua suomen ja englannin sekoitusta. Tärkeintä on yrittäminen.” Tai jos suomalaiset opiskelijat tekisivät itse ensimmäisen aloitteen ja kysyisivät kampuksella vastaan tulevalta kansainväliseltä opiskelijalta “nice to meet you, who are you?”

‍

Jatkossa tarvitaan lisää aloitteita, joilla kannustetaan suomalaisia muuttamaan asenteitaan avoimemmiksi kansainvälisyyttä kohtaaan

‍

Viimeisten vuosikymmenien aikana on ollut monia hankkeita ja aloitteita, joilla on pyritty edistämään kansainvälisten opiskelijoiden integroitumista. Monissa hankkeissa näkökulmana on kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän suoran tuen tarjoaminen kansainvälisille opiskelijoille - mikä on myös tärkeää. Yhtä tärkeää olisi kuitenkin kääntää kolikkoa myös sen suomalaisten ja suomalaisen työelämän enemmistön suuntaan, mikä ei vielä tunnistanut kansainvälistymisen hyötyjä omasta näkökulmastaan ja rohkaista heitä vuorovaikutukseen kansainvälisten opiskelijoiden kanssa.  

‍

Yksi hyvä esimerkki käynnissä olevista toimenpiteistä on Business Finlandin Talent Boost -ohjelma, jossa suomalaisia yrityksiä pyritään valmistamaan monikulttuuriseen työyhteisöön ja autetaan kansainvälisten osaajien rekrytoinnissa. Lisää vastaavia ja ruohonjuuritasolle suuntautuvia aloitteita kuitenkin tarvitaan.

‍

Korkeakoulussa muodostetut suhteet kantavat läpi elämän - siksi niiden muodostumista tulee tukea aktiivisesti

‍

Korkeakouluissa olisi esimerkiksi tärkeää tukea eri opiskelijajärjestöjen toimijoita, jotta he järjestäisivät kansainvälisille opiskelijoille entistä saavutettavampia tapahtumia. Lisäksi tapahtumien järjestämisessä olisi tärkeää keskittyä luomaan aktiviteetteja, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen syntymisen suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden kesken.

‍

Kurssien ja tutkinto-ohjelmien tasolla yksi hyvin matalan kynnyksen toimenpide voisi olla erilaisten afterwork- ja study group -kokeilujen järjestäminen. Varsinkin kansainvälisissä tutkinto-ohjelmissa kurssin aikana opettajan johdolla voisi käydä muutaman kerran kampuksen kahvilassa porisessa afterwork-hengessä kurssilla heränneistä ajatuksista sekä tutustua syvällisemmin kurssikavereihin.

‍

Kolmas näppärä keino lisätä suomalaisten ja kansainvälisten opiskelijoiden vuorovaikutusta olisi osallistaa ja rekrytoida kansainvälisiä opiskelijoita omaan korkeakouluun harjoitteluun. Esimerkiksi viestintäpalveluissa olisi hyödyllistä olla kansainvälisen taustan omaava harjoittelija, joka osaa antaa näkemystä niin sisäiseen viestintään kuin markkinointiin kansainvälisten opiskelijoiden tavoittamisesta. Vastaavasti monissa hankkeissa ja tapahtumien järjestämisessä olisi hyvä olla mukana kansainvälinen opiskelija, joka osaisi jo suunnitteluvaiheessa huomioida erilaisia saavutettavuuteen liittyviä karikkoja.

‍

Heräsikö ajatuksia?

Nakkaa rohkeasti viestiä, niin jutellaan lisää! Olemme tehneet eri korkeakouluissa useita projekteja, joissa olemme laatineet ratkaisuja kansainvälisten opiskelijoiden integroitumisen edistämiseksi. Voit lukea niistä lisää referensseistämme.

‍